Rakastunut kuvikseen, onnistumisia ja yhdessäoloa

Olen miettinyt paljon kuluvan vuoden aikana asioita.

Mikä saa näin valtavan hakijamäärän vuodesta toiseen hakemaan kuvikseen. Mitkä asiat saavat lapsen ja nuoren syttymään kuviksesta. Mikä on se juttu, joka koukuttaa lapsen ja nuoren tulemaan viikottain innokkaana 2-4 tunniksi kuvikseen jopa kolmentoista vuoden ajaksi. Mikä on kuviksen ainutlaatuisuus muiden harrastusten joukossa. Tässä muutamia kuvislaisten ajatuksia  asiasta:

Kuvikseen on kiva tulla, kuvis on helppo aloittaa, se ei vaadi mitään ennakkovalmistautumista, välineet saa kuvikselta. Kuviksessa on aikaa rauhoittua omien ajatusten kanssa, tutustua samanhenkisiin lapsiin ja nuoriin, käydä filosofisia keskusteluja ajankohtaisista aiheista, oppia mielenkiintoisia asioita taiteesta ja taidehistoriasta, pohtia kuvataiteen ja nykytaiteen ajankohtaisia ilmiöitä, tulla nähdyksi ja kuulluksi pienessä ryhmässä, on tilaa käsitellä omia tunteita, tutkia ja ihmetellä asioita, suunnitella, kokeilla, unelmoida ja oppia monia uusia kuvataiteen tekniikoita ja menetelmiä.

Kuviksessa jokainen saa olla ainutlaatuinen, juuri sellainen kuin on, opitaan hyväksymään ja ymmärtämään erilaisuutta, opitaan keskustelemaan arvostavasti toisten taideteoksista. Osataan nauraa ja iloita harrastamisesta. Vaikka kuvataiteen harrastuskin on tavoitteellista tasolta toiselle etenevää, on pyritty siihen että opetuksessa säilyisi luomisen ja tekemisen ilo. Haluamme kuitenkin tarjota parhaat kehittymismahdollisuudet ja edellytykset kuvataiteen alalla niille jotka haaveilevat jonkin kuvataiteen alan jatko-opinnoista.
Koetaan onnistumisen tunteita, kun saadaan jokin pitkä projekti valmiiksi. Haasteet oppimisessa lisäävät motivaatiota. Lapset kaipaavat vaikeitakin asioita ja haasteita, muuten motivaatio ei säily.

Toivottavasti kuvataiteesta on muodostunut myös Sinulle elämän mittainen rakkaussuhde, joka antaa iloa, lohduttaa, voimauttaa, auttaa herkistymään toisen ihmisen asemaan, lisää uteliaisuutta, rohkaisee elämän eri vaiheissa.  Opettaa suhtautumaan myös kriittisesti. Taideteoksen luominen on aina tuntematon prosessi, alussa emme voi tietää mikä lopputulos tulee olemaan. Se on epävarmuuden sietoa ja rohkeutta sietää paineita. Taideteos taas on aina jonkinlainen kysymys? joka herättää halun tietää, vaatii eläytymistä, halua ottaa selville.

Kuvataidekoulun kulunut vuosi on ollut monien muutosten ja mahdollisuuksien vuosi. Olemme olleet monen uuden asian äärellä.

Taiteen perusopetus on siirtynyt kulttuurilautakunnan alta opetus ja varhaiskasvatuslautakunnan alle. Yhteistyötä ala ja yläkoulujen ja lukioiden kanssa lisätään, pohditaan kuvataiteen viemistä enemmän osaksi koulujen  iltapäivä - ja kerhotoimintaa. Mitä se käytännössä olisi, että kuvataiteen perusopetuksen oma ainutlaatuinen luonne kuitenkin säilyisi.

Espoossa aloitetaan syksyllä 2013 laajamittainen taiteen perusopetus varhaiskasvatuksessa. Eli taiteen perusopetuksen tunnit sijoitetaan osaksi päiväkodin arkea ja päiväohjelmaa.

Kuvataidekoulu käynnistää päiväkotiyhteistyön 6-vuotiaiden eskarilaisten kanssa yhdeksän eri päiväkodin kanssa, jotka ovat eri opetuspisteidemme läheisyydessä ympäri Espoota.

Entistä enemmän mietitään kuinka saataisiin mahdollisimman moni lapsi ja nuori osalliseksi kuvataidekasvatuksesta ja kuinka saavutetaan sellaisia lapsia ja nuoria joille ei ole itsestään selvää minkään asian harrastaminen. Miten kohdataan ja saavutetaan monikulttuuriset lapset ja nuoret. Kuinka tehdään avoimin mielin yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Ajatellen asioita lapsen ja nuorten tarpeiden näkökulmasta. Kuinka yhdessä saisimme kuvataidekasvatuksen toimimaan parhaiten lasta ja nuorta tukevasti.

Tässä kuvataiteella on erinomaiset mahdollisuudet olla mukana toteuttamassa näitä haasteita.

Kaikkien näiden organisointia koskevien muutosten keskellä tärkein asia on kuitenkin lapsi ja nuori itse. Miten kohtaamme hänet päivittäin ja kuinka pystymme tukemaan hänen kasvuaan kuvataiteen keinoin.

Olen miettinyt paljon lapsen ja aikuisen välistä vuorovaikutusta/dialogia niin itse vanhempana kuin kasvattajankin/ kuvataideopettajan/rehtorin  näkökulmasta. Miten kohtaamme ja näemme lapsen ja nuoren päivittäin.

Tutkimuksista se tiedetään, että kiitoksella kasvattaminen ja kunnioituksen kulttuuri toimivat; lapsi joka kohdataan empatialla, oppii empatiaa; nuori, jota kunnioitetaan, oppii kunnioittamaan. Kasvatus on ajan ja arvostuksen antamista, parhaansa yrittämistä, tukemista ja suojaamista. Miten kehumme ja kannustamme lasta ja nuorta kasvattajina. Varjelemmeko tarpeeksi sanoja: Olen ylpeä sinusta! Oletpa taitava! Onpa hieno! Kauniisti tehty! Hyvin suunniteltu!

Muistammeko kannustaa lasta ja nuorta kun hän yrittää parhaansa. Muistammeko rohkaista lasta ja nuorta, motivoida lasta ja nuorta omien ajatusten esiin tuomisessa ja omien kuvallisten ajatusten kehittämisessä. Kuvallisen työskentelyn ohjaaminen on herkkää ja hienovaraista tunteiden ja ajatusten aistimista ja vuoropuhelua lapsen ja nuoren kanssa. Välillä se vaatii hiljaa olemista ja olemista vain vieressä ja läsnä. On tärkeätä että opettaja ohjaa, mutta kunnioittaa lapsen ja nuoren omia näkemyksiä, silloin lapsi saa harrastuksesta positiivista voimaa ja energiaa.

Lapsen ja nuoren itsetuntoa on tärkeää vahvistaa ja kuvataide on tässä tärkeässä roolissa.  Samalla kun lapsi kasvaa, myös hänen itsetuntonsa rakentuu. Se muuttuu koko ajan. Siihen voi vaikuttaa joka päivä, joka hetki ja aina uudestaan. Se on oma ajatus omasta pärjäämisestä. Uskomus, oletus tai tunne siitä, millainen ja miten hyvä on, mihin pystyy, mitä haluaa, mitä osaa, ja mitä voi oppia. Siihen vaikuttavat kaikki ihmissuhteet, se palaute mitä toisilta saa – ympäristön kannustus, läsnäolo, tuki ja lohtu ovat tärkeitä.

Mitkä ovat kuvataidekoulun mahdollisuudet vahvistaa lasta ja nuorta kasvamaan ainutlaatuiseksi omaksi uljaaksi persoonakseen?

Positiivinen ilmapiiri kuvataidekoulussa tarkoittaa, että lapsi viihtyy kuviksessa ja kokee, että sinne on joka viikko kiva tulla ja että me huolehdimme ja välitämme hänestä. On tärkeätä muistuttaa itselleen niin vanhempana kuin kasvattajanakin että muistaisimme päivittäin nämä ihmisten välisen vuorovaikutuksen perusasiat, jotka pätevät niin perheissä kuin työyhteisöissäkin.

Muistaisimme Arvostaa lasta ja nuorta. Ihmiselle on tärkeää saada kokea olevansa merkittävä, tarpeellinen, kiinnostava ja arvostettu omana itsenään.  Osoittaa lapselle ja nuorelle, että juuri hän on kuuntelemisen ja tutustumisen arvoinen ihminen.   Nähdä lapsi  ja nuori. Kuunnella lasta ja nuorta. Kunnioittaa lasta ja nuorta.  Kohdella häntä vastuullisena, järkevänä ja arvokkaana olentona. Tutustua oikeasti  lapseen ja nuoreen. Olla kiinnostunut lapsesta ja nuoresta.  Keskustella hänen kanssaan. Tukea lasta ja nuorta yksilönä. Pyrkiä havainnoimaan jokaista lasta erikseen ja näkemään juuri hänen parhaat puolensa ja kykynsä. Tarjota lapselle mahdollisuuksia löytää omat vahvuutensa ja innostuksen kohteensa. Huomioida kaikkia lapsia yksilöinä. Tukea lapsia ja nuoria yhteisönä. Tukea lapsen ja nuoren liittymistä ryhmään ja edistää lasten keskinäistä yhteistoimintaa ja vuorovaikutusta. On tärkeää pitää huolta, että kaikki pystyvät työskentelemään kaikkien kanssa, oppivat tuntemaan toisensa ja arvostamaan toisiaan. Luoda hyvä ympäristö toiminnalle. myönteinen, hyväksyvä, turvallinen, empaattinen, innostava ja tasa-arvoa korostava ympäristö, jossa kaikki ovat yhtä tärkeitä. Pitää hauskaa lasten ja nuorten kanssa. Kun me viihdymme, myös lapsilla on hauskempaa. Osoittaa lapsille ja nuorille että,  me todella välitämme heistä ja hyväksymme heidät. Muistamme Iloita  onnistumisista yhdessä  lasten ja nuorten  kanssa.  Asettaa yhdessä haasteellisia, mutta toteuttavia tavoitteita ja nauttia niiden saavuttamisesta. Sallia epätäydellisyys itsellesi ja lapselle. Luottaa lapseen ja nuoreen.  Antaa aikaa lapselle ja nuorelle. Pitää myönteistä ja toiveikasta puhetta yllä koko ajan.

 Vahvan itsetunnon ja positiivisen minäkuvan muodostumiseen voi ja kannattaa vaikuttaa. Siksi on hyvä pysähtyä itsetunnon rakennusaineiden äärelle miettimään, mitä juuri minä voisin tehdä lapsen hyväksi hänen elämäänsä kannattelevana turvallisena aikuisena tai vanhempana.

 Onnittelen ja kiitän Teitä vanhempia ja huoltajia hyvän harrastuksen valinnasta.

Olkaa ylpeitä ja iloitkaa lapsistanne.