Pienille taiteilijoille yli 5v.

Sunnuntai 26.6.2016 - Maritta Poijärvi

Pienet taiteilijat

Mitä lasten kuvataidekasvatus antaa ja opettaaa teille?

Mitä lapsen innostus ja oppimisen ilo synnyttää teissä?

Miten juuri sinä innostuit lapsena tutkimaan ja ihmettelemään asioita niin, että menetit ajan tajun ja unohdit syödä ja nukkua, sitä kutsutaan muuten flow- ilmiöksi. Miltä se tuntui? Kuka kannusti, näki, tuki ja arvosti sinua? Kuinka voisit tavoittaa sen tunteen vielä aikuisenakin? Säilyttää uteliaisuuden ja innostuksen? Kuinka sinä voisit nähdä lapsen parhaan ja hyvän ja asettua vuoropuheluun hänen kanssaan taiteen äärellä kiireettömästi ja rauhassa? Kuinka me kaikki aikuiset voisimme tukea ja kannustaa jokaista lasta rohkeasti kokeilemaan ja yrittämään parhaansa, pelkäämättä epäonnistumista. Miten voisimme tukea lapsen onnistumisia ja vahvuuksia? Jokaisella lapsella on niitä.

Esillä oleva näyttely Kuvittelen ja huvittelen tuo esiin lapsien ajatuksia löytöretkistä

Parhaillaan käynnissä oleva lukuvuoden teema Espoon kuvataidekoulussa on ollut ”löytöretki”. Oppilaat ovat tehneet löytöretkiä taidehistoriaan, väriin, luontoon, hyönteisten maailmaan ja vielä moneen muuhun. ”Näyttelyn nimellä haluamme kuvata lasten kuvataidekasvatuksen keskeisiä periaatteita; yhdessä ihmettelyä, kuvittelua sekä tärkeää tekemisen ja oppimisen iloa. Löytöretkillä on sovellettu tutkivan oppimisen metodiikkaa. näyttelyssä on esillä n. 1000 lapsen teokset ympäri Espoota, kaikista meidän opetuspisteistä.
Lapset ovat lukuvuoden aikana tutustuneet taidemuseoihin sekä rakentaneet omia pienoismuseoita ja pienoismalleja. Lisäksi he ovat tehneet havaintoja sateenkaarista, revontulista ja auringonlaskuista. Mukaan on mahtunut paljon muutakin, kuten laboratorioleikkejä väreillä ja muilla materiaaleilla sekä pienten ötököiden tutkimista suurennuslasilla. Jutelkaa ja haastatelkaa pieniä taiteilijoita.

He ovat parhaita asiantuntijoita kertomaan omista töistään ja niiden takana olevista ajatuksista ja tekotavoista. Luovassa prosessissa ensin tulee ajatus/idea ja sille valitaan kuvallinen toteutustapa. Toteutustapojen/tekniikoiden harjoittelu vaatii työtä ja uudelleen ja uudelleen yrittämistä ennen kuin ajatus/idea saa hahmonsa. Töiden esille laittaminen on kappale jokaisen taiteilijan sisäistä maailmaa, joka on nyt teidän kaikkien nähtävänä. Ollaan ihmeen äärellä jossa yhdistyy mielikuvitus/fantasia, realiteetti, yksilön ja yhteisön kohtaaminen, vuoropuhelu.

Onnea näyttelyyn, Olen ylpeä juuri sinusta, keskity siihen mitä rakastat ja joka tekee juuri sinulle hyvää. Tutki itseäsi ja löydä ne asiat, jotka sytyttävät ja joille palat, innostu elämästä ja siitä mistä pidät esim.kuviksesta.
Ole itseäsi kohtaan lempeä ja keskity siihen, mikä sinussa on hienoa. Sinusta löytyy paljon sellaista, mistä voit olla ylpeä ja onnellinen. Ajattele kaikkea sitä usein.

Rakastunut kuvikseen, onnistumisia ja yhdessäoloa

Maanantai 13.5.2013 - Maritta Poijärvi

Olen miettinyt paljon kuluvan vuoden aikana asioita.

Mikä saa näin valtavan hakijamäärän vuodesta toiseen hakemaan kuvikseen. Mitkä asiat saavat lapsen ja nuoren syttymään kuviksesta. Mikä on se juttu, joka koukuttaa lapsen ja nuoren tulemaan viikottain innokkaana 2-4 tunniksi kuvikseen jopa kolmentoista vuoden ajaksi. Mikä on kuviksen ainutlaatuisuus muiden harrastusten joukossa. Tässä muutamia kuvislaisten ajatuksia  asiasta:

Kuvikseen on kiva tulla, kuvis on helppo aloittaa, se ei vaadi mitään ennakkovalmistautumista, välineet saa kuvikselta. Kuviksessa on aikaa rauhoittua omien ajatusten kanssa, tutustua samanhenkisiin lapsiin ja nuoriin, käydä filosofisia keskusteluja ajankohtaisista aiheista, oppia mielenkiintoisia asioita taiteesta ja taidehistoriasta, pohtia kuvataiteen ja nykytaiteen ajankohtaisia ilmiöitä, tulla nähdyksi ja kuulluksi pienessä ryhmässä, on tilaa käsitellä omia tunteita, tutkia ja ihmetellä asioita, suunnitella, kokeilla, unelmoida ja oppia monia uusia kuvataiteen tekniikoita ja menetelmiä.

Kuviksessa jokainen saa olla ainutlaatuinen, juuri sellainen kuin on, opitaan hyväksymään ja ymmärtämään erilaisuutta, opitaan keskustelemaan arvostavasti toisten taideteoksista. Osataan nauraa ja iloita harrastamisesta. Vaikka kuvataiteen harrastuskin on tavoitteellista tasolta toiselle etenevää, on pyritty siihen että opetuksessa säilyisi luomisen ja tekemisen ilo. Haluamme kuitenkin tarjota parhaat kehittymismahdollisuudet ja edellytykset kuvataiteen alalla niille jotka haaveilevat jonkin kuvataiteen alan jatko-opinnoista.
Koetaan onnistumisen tunteita, kun saadaan jokin pitkä projekti valmiiksi. Haasteet oppimisessa lisäävät motivaatiota. Lapset kaipaavat vaikeitakin asioita ja haasteita, muuten motivaatio ei säily.

Toivottavasti kuvataiteesta on muodostunut myös Sinulle elämän mittainen rakkaussuhde, joka antaa iloa, lohduttaa, voimauttaa, auttaa herkistymään toisen ihmisen asemaan, lisää uteliaisuutta, rohkaisee elämän eri vaiheissa.  Opettaa suhtautumaan myös kriittisesti. Taideteoksen luominen on aina tuntematon prosessi, alussa emme voi tietää mikä lopputulos tulee olemaan. Se on epävarmuuden sietoa ja rohkeutta sietää paineita. Taideteos taas on aina jonkinlainen kysymys? joka herättää halun tietää, vaatii eläytymistä, halua ottaa selville.

Kuvataidekoulun kulunut vuosi on ollut monien muutosten ja mahdollisuuksien vuosi. Olemme olleet monen uuden asian äärellä.

Taiteen perusopetus on siirtynyt kulttuurilautakunnan alta opetus ja varhaiskasvatuslautakunnan alle. Yhteistyötä ala ja yläkoulujen ja lukioiden kanssa lisätään, pohditaan kuvataiteen viemistä enemmän osaksi koulujen  iltapäivä - ja kerhotoimintaa. Mitä se käytännössä olisi, että kuvataiteen perusopetuksen oma ainutlaatuinen luonne kuitenkin säilyisi.

Espoossa aloitetaan syksyllä 2013 laajamittainen taiteen perusopetus varhaiskasvatuksessa. Eli taiteen perusopetuksen tunnit sijoitetaan osaksi päiväkodin arkea ja päiväohjelmaa.

Kuvataidekoulu käynnistää päiväkotiyhteistyön 6-vuotiaiden eskarilaisten kanssa yhdeksän eri päiväkodin kanssa, jotka ovat eri opetuspisteidemme läheisyydessä ympäri Espoota.

Entistä enemmän mietitään kuinka saataisiin mahdollisimman moni lapsi ja nuori osalliseksi kuvataidekasvatuksesta ja kuinka saavutetaan sellaisia lapsia ja nuoria joille ei ole itsestään selvää minkään asian harrastaminen. Miten kohdataan ja saavutetaan monikulttuuriset lapset ja nuoret. Kuinka tehdään avoimin mielin yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Ajatellen asioita lapsen ja nuorten tarpeiden näkökulmasta. Kuinka yhdessä saisimme kuvataidekasvatuksen toimimaan parhaiten lasta ja nuorta tukevasti.

Tässä kuvataiteella on erinomaiset mahdollisuudet olla mukana toteuttamassa näitä haasteita.

Kaikkien näiden organisointia koskevien muutosten keskellä tärkein asia on kuitenkin lapsi ja nuori itse. Miten kohtaamme hänet päivittäin ja kuinka pystymme tukemaan hänen kasvuaan kuvataiteen keinoin.

Olen miettinyt paljon lapsen ja aikuisen välistä vuorovaikutusta/dialogia niin itse vanhempana kuin kasvattajankin/ kuvataideopettajan/rehtorin  näkökulmasta. Miten kohtaamme ja näemme lapsen ja nuoren päivittäin.

Tutkimuksista se tiedetään, että kiitoksella kasvattaminen ja kunnioituksen kulttuuri toimivat; lapsi joka kohdataan empatialla, oppii empatiaa; nuori, jota kunnioitetaan, oppii kunnioittamaan. Kasvatus on ajan ja arvostuksen antamista, parhaansa yrittämistä, tukemista ja suojaamista. Miten kehumme ja kannustamme lasta ja nuorta kasvattajina. Varjelemmeko tarpeeksi sanoja: Olen ylpeä sinusta! Oletpa taitava! Onpa hieno! Kauniisti tehty! Hyvin suunniteltu!

Muistammeko kannustaa lasta ja nuorta kun hän yrittää parhaansa. Muistammeko rohkaista lasta ja nuorta, motivoida lasta ja nuorta omien ajatusten esiin tuomisessa ja omien kuvallisten ajatusten kehittämisessä. Kuvallisen työskentelyn ohjaaminen on herkkää ja hienovaraista tunteiden ja ajatusten aistimista ja vuoropuhelua lapsen ja nuoren kanssa. Välillä se vaatii hiljaa olemista ja olemista vain vieressä ja läsnä. On tärkeätä että opettaja ohjaa, mutta kunnioittaa lapsen ja nuoren omia näkemyksiä, silloin lapsi saa harrastuksesta positiivista voimaa ja energiaa.

Lapsen ja nuoren itsetuntoa on tärkeää vahvistaa ja kuvataide on tässä tärkeässä roolissa.  Samalla kun lapsi kasvaa, myös hänen itsetuntonsa rakentuu. Se muuttuu koko ajan. Siihen voi vaikuttaa joka päivä, joka hetki ja aina uudestaan. Se on oma ajatus omasta pärjäämisestä. Uskomus, oletus tai tunne siitä, millainen ja miten hyvä on, mihin pystyy, mitä haluaa, mitä osaa, ja mitä voi oppia. Siihen vaikuttavat kaikki ihmissuhteet, se palaute mitä toisilta saa – ympäristön kannustus, läsnäolo, tuki ja lohtu ovat tärkeitä.

Mitkä ovat kuvataidekoulun mahdollisuudet vahvistaa lasta ja nuorta kasvamaan ainutlaatuiseksi omaksi uljaaksi persoonakseen?

Positiivinen ilmapiiri kuvataidekoulussa tarkoittaa, että lapsi viihtyy kuviksessa ja kokee, että sinne on joka viikko kiva tulla ja että me huolehdimme ja välitämme hänestä. On tärkeätä muistuttaa itselleen niin vanhempana kuin kasvattajanakin että muistaisimme päivittäin nämä ihmisten välisen vuorovaikutuksen perusasiat, jotka pätevät niin perheissä kuin työyhteisöissäkin.

Muistaisimme Arvostaa lasta ja nuorta. Ihmiselle on tärkeää saada kokea olevansa merkittävä, tarpeellinen, kiinnostava ja arvostettu omana itsenään.  Osoittaa lapselle ja nuorelle, että juuri hän on kuuntelemisen ja tutustumisen arvoinen ihminen.   Nähdä lapsi  ja nuori. Kuunnella lasta ja nuorta. Kunnioittaa lasta ja nuorta.  Kohdella häntä vastuullisena, järkevänä ja arvokkaana olentona. Tutustua oikeasti  lapseen ja nuoreen. Olla kiinnostunut lapsesta ja nuoresta.  Keskustella hänen kanssaan. Tukea lasta ja nuorta yksilönä. Pyrkiä havainnoimaan jokaista lasta erikseen ja näkemään juuri hänen parhaat puolensa ja kykynsä. Tarjota lapselle mahdollisuuksia löytää omat vahvuutensa ja innostuksen kohteensa. Huomioida kaikkia lapsia yksilöinä. Tukea lapsia ja nuoria yhteisönä. Tukea lapsen ja nuoren liittymistä ryhmään ja edistää lasten keskinäistä yhteistoimintaa ja vuorovaikutusta. On tärkeää pitää huolta, että kaikki pystyvät työskentelemään kaikkien kanssa, oppivat tuntemaan toisensa ja arvostamaan toisiaan. Luoda hyvä ympäristö toiminnalle. myönteinen, hyväksyvä, turvallinen, empaattinen, innostava ja tasa-arvoa korostava ympäristö, jossa kaikki ovat yhtä tärkeitä. Pitää hauskaa lasten ja nuorten kanssa. Kun me viihdymme, myös lapsilla on hauskempaa. Osoittaa lapsille ja nuorille että,  me todella välitämme heistä ja hyväksymme heidät. Muistamme Iloita  onnistumisista yhdessä  lasten ja nuorten  kanssa.  Asettaa yhdessä haasteellisia, mutta toteuttavia tavoitteita ja nauttia niiden saavuttamisesta. Sallia epätäydellisyys itsellesi ja lapselle. Luottaa lapseen ja nuoreen.  Antaa aikaa lapselle ja nuorelle. Pitää myönteistä ja toiveikasta puhetta yllä koko ajan.

 Vahvan itsetunnon ja positiivisen minäkuvan muodostumiseen voi ja kannattaa vaikuttaa. Siksi on hyvä pysähtyä itsetunnon rakennusaineiden äärelle miettimään, mitä juuri minä voisin tehdä lapsen hyväksi hänen elämäänsä kannattelevana turvallisena aikuisena tai vanhempana.

 Onnittelen ja kiitän Teitä vanhempia ja huoltajia hyvän harrastuksen valinnasta.

Olkaa ylpeitä ja iloitkaa lapsistanne.

Muotoilusta, turhista ja tarpeellisista asioista

Tiistai 9.4.2013 - Maritta Poijärvi

 Muotoilusta, turhista ja tarpeellisista asioista

On ollut kiehtovaa kuulla opettajien välistä  keskustelua lasten ja nuorten ajatuksista muotoilusta. On ollut tärkeätä ja innostavaa pohtia lasten kanssa muotoilua lasten omassa arkiympäristössä. Miettiä turhia ja tarpeellisia esineitä ja asioita. Esineiden käytännöllisyyttä, esteettisyyttä, eettisyyttä  ja kestävää kehitystä.

 9- ja 10vuotiaiden mielestä koko kodin tärkein esine on kännykkä. Toiseksi tärkein: pehmolelu. Jaetulla kolmossijalla ovat TV, radio, i Pad ja läppäri. Tarpeellisia saattavat olla myös kellot, Slaichit (muoviset pienet hevoset), vaatteet, taulut ja tyynyt. WC-pönttö, avain, päiväkirja, lyhty ja kirjoituspöytä saivat myös puoltavia ääniä. Rakkaimpia tavaroita ovat pehmolelut. Oikeat elävät lemmikitkin ovat rakastettuja esineitä. Tyttöryhmässä korut ja nuket kuuluvat rakkaiden tavaroiden joukkoon. Turhimpia ovat vanhat lelut. Elektroniikka myös! Ja magneetit ja kirjat sekä  pikkuveljet ja muut hankalat henkilöt; säilyttimet, hiukset, pöytäliina ja paha karkki.

On ollut tärkeätä keskustella myös siitä mitä muotoilu ylipäätänsä on ja varsinkin sitä mitä lasten ja nuorten muotoilukasvatus on ja mitä sen pitäisi olla nyt ja tulevaisuudessa.

Elinkeinoelämän keskusliiton Tulevaisuusluotain-hankkeen loppuraportissa visioitiin työelämässä tarvittavaa osaamista vuonna 2015 ja muotoiluosaaminen nousi raportissa merkittävästi esille.

Muotoilu on haastava aihe koko yhteiskunnassa. Tuotamme koko ajan esineitä ja kulutushyödykkeitä, joita emme välttämättä tarvitsisi. Tekniikan edistyminen sekä uusien materiaalien, valmistusmenetelmien ja innovaatioiden soveltaminen ovat tuoneet käyttöön uudenlaisia välineitä ja esineitä. Teollistumisesta alkanut kehitys on lopulta johtanut esineiden ylituotantoon ja sen seurauksena yhä suurempiin ympäristöongelmiin.

Kulutusta on pyritty lisäämään luomalla keinotekoisia tarpeita, heikentämällä laatua ja kestävyyttä, tekemällä esineistä korjauskelvottomia sekä markkinoimalla lyhytikäisiä uutuuksia ja rihkamaa. Esineiden kehitys on jo nopeutunut sellaiseksi, etteivät uusimpien teknisten innovaatioiden tuottamat välineet ehdi enää vakiintua ympäristöömme, kun ne jo korvataan seuraavilla.

Olemmeko unohtaneet pienen ihmisen tarpeet, arjen kauneuden, erilaiset käyttäjät ja vähemmistöt? Aidot luonnon materiaalit? Sen, että vähäeleisyys ja huomaamattomuus on usein parasta muotoilua?

Goethe on sanonut osuvasti, ettei mikään ole vaarallisempaa kuin mielikuvitus ilman makua

Tulevaisuudessa meidän on tuotettava yhä vähemmällä luonnonvarojen käytöllä aivan toisenlaisia tavaroita: täsmämuotoiltuja, laadukkaita, muunneltavia, pitkäikäisiä ja helposti korjattavia esineitä, jotka on valmistettu paikallisista ja kierrätettävistä, mieluiten uusiutuvista materiaaleista.

Onnistunut muotoiluprosessi on kuin luovaa leikkiä. Se on tekijälleen jatkuvaa dialogia itsensä ja omien ajatustensa kanssa se on dialogia myös ympäröivän maailman ja ihmisten kanssa. Luova ja idearikas lapsi on nykyajan ihanne. Leikki on lapsen ajattelua. Leikin avulla lapsi havainnoi maailmaa. Leikillä lapsi voi jäsennellä kokemaansa, käsitellä tunteitaan, harjoitella elävän elämän taitoja, haaveilla ja luoda uutta. Leikin avulla lapsi voi käsitellä normaalielämän kriisejä ja vaikeampia elämäntapahtumia. Lapsen leikin tukemisen tärkein askel on hyväksyvä ja rohkaiseva suhtautuminen lapsen uteliaaseen maailman tutkimiseen. On tärkeätä antaa tilaa ja aikaa lapsen leikille.

Kuvataide antaa mahdollisuuden unelmoida, suunnitella ja luoda mahdottomia maailmoja ja rakentaa ne vielä kolmiulotteisiksi maailmoiksi kuten tässä näyttelyssä näemme. Se on hurjan arvokasta. Toivoisin että leikki saisi jatkua koko elämän. Leikinomainen  asenne asioihin ja elämään. Vaalitaan lapsen leikkiä ja uteliaisuutta uusiin asioihin! 

Tulevaisuuden suunnittelijoiden täytyy olla rohkeasti ajattelevia, omaperäisiä, mutta suvaitsevaisia ihmisiä.  Se on tulevaisuuden yhteiskunnan pärjäämisen edellytys.

Yhdessä lasten-ja nuorten kanssa

Perjantai 6.4.2012 klo 14.11 - Maritta Poijärvi