Kuvataideharrastus vaatii motivaatiota ja sinnikkyyttä

Tiistai 17.5.2016 - Maritta Poijärvi

“Elämme maailmassa, jossa ammattitaito on yhä enemmän kiinni omasta harrastuneisuudesta. Oman osaamisen ylläpito perustuu oman alan intohimoiseen seuraamiseen ja uusien kykyjen omaksumiseen ennen kuin oppilaitos tai työnantaja on niistä kuullutkaan.” Neogamesin politiikka-analyytikko Jari-Pekka Kaleva

Miten löytää ja sytyttää jokaisen intohimo johonkin? Miten kaivaa esiin vahvuudet ja tukea ja vahvistaa niitä läpi koko elämän ajan? Miten oppia toimimaan yhdessä ja yhteisöllisesti arvostaen erilaisuutta? Miten vahvistaa keskustelu -ja vuorovaikutustaitoja ja empatiaa kuviksessa?
Miten oppia oppimaan ja välittämään toisista?

Koulutuskentällä ollaan muutoksen myllerryksessä, koulutuksesta keskustellaan erilaisissa tulevaisuuden foorumeissa, mediassa, blogeissa ja somessa. Uusia opetussuunnitelmia on työstetty ja taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita työstetään parhaillaan, kaikkien oppilaidemme koteihin on lähetetty kysely, jossa voi pohtia tulevaisuuden taiteen perusopetusta, mitä siltä toivotaan ja odotetaan? Uudet opetussuunnitelmat pyritään ottamaan käyttöön elokuussa 2018.

Tänä keväänä 2016 liki 120 000 koululaista kertoi kiinnostuksestaan taiteen, kulttuurin ja liikunnan harrastamiseen harrastetunneilla kouluissa. Tulosten mukaan peruskoululaisilla on paljon ja monialaista kiinnostusta taiteen ja liikunnan harrastamiseen. Espoossa kyselyyn vastasi 4733 lasta ja nuorta 1-10 luokkalaista. Enemmistö koululaisista toivoi lisää harrastetunteja ja mahdollisuuksia käyttää koulun tiloja ja välineitä omatoimiseen harrastamiseen. Kysely on osa hallitusohjelman kärkihanketta. Parannetaan taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta.
Taiteessa ja kulttuurissa koululaisia kiinnostivat parkour, street, showdance ja muut tanssimuodot, musiikki, valokuvaus, elokuva ja animaatio, kuvataide, media- ja videotaide sekä kädentaidot. Tyttöjä kiinnosti erityisesti valokuvaus, tanssi, musiikki ja kuvataide. Poikia puolestaan parkour, elokuva ja animaatio, media- ja videotaide sekä kulttuuriperintö. Kyselyssä ilmeni myös, että omatoimista harrastamista kaivataan lisää.

Oppilaat toivoivat lisää ohjattuja harrastetunteja koulupäivän jälkeen (58 %) ja oppituntien väliin (51 %). Oppilaista 63 % haluaisi käyttää koulujen tiloja ja välineitä kavereiden kanssa harrastamiseen myös ilman ohjaajaa. Oppilaiden vapaamuotoiset kommentit koskivat mm. hyvää tunnelmaa, mukavia ohjaajia ja tekemisen vapaaehtoisuutta harrastetunneilla.

Kyselyssä kysyttiin myös, mitä koululaiset harrastavat tai ovat harrastaneet kouluvuosien aikana. Suosituimpia harrastuksia koulussa tai koulun ulkopuolella ovat soittaminen, kuvataide, tanssi ja kädentaidot. Liikunnan puolella harrastetaan eniten palloilulajeja, jää- ja lumilajeja sekä uintia.
Näin laajamittainen kysely antaa myös kuvataidekoululle erittäin hyvän katsauksen lasten ja nuorten ajatuksista tällä hetkellä kuvataiteen harrastuksen suhteen. Olemme itse tehneet myös virvatuli- itsearviointi kyselyn nimenomaan syventäviä opintoja/työpajoja valitseville oppilaille sekä jakso-oppilaille.
On hienoa huomata, että kuvis kiinnostaa todella laajasti lapsia ja nuoria ja että olemme kehittäneet toimintaamme juuri oikeaan suuntaa. Olemme löytöretkeilleet tutkivan oppimisen metodiikalla. Olemme harjoitelleet yhdessä oppimista oppilaiden sekä koko työyhteisön kanssa siirtyessämme tiimiorganisaatioon tammikuussa 2016. Olemme lisänneet kouluissa tapahtuvaa kuvataidepainotteista iltapäivätoimintaa ja lisäämme edelleen kärkihankkeen puitteissa. Olemme kehittäneet pienten lasten pedagogikkaa valtakunnallisen Saga-hankkeen merkeissä yhteistyössä päiväkotien kanssa. Olemme kehittäneet digitaalista opetusta vielä monipuolisemmaksi ja pilotoineet uutena design & teknologia käsityön taiteen perusopetuksena, olemme kehittäneet yhteistyötä Aalto yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun muotoilun laitoksen kanssa sekä Otaniemen ostarin kehittämisen kanssa. Emme ole unohtaneet myöskään perinteisten kuvataiteen opintojen kehittämistä. Piirustus ja maalaus on edelleen suosituin työpaja syventävissä opinnoissa, keramiikka, tekstiilisuunnittelu ja -taide pitävät myös hyvin pintansa vuodesta toiseen, fashion shopin, muodin, valokuvauksen ja blogien kiinnostus on lisääntynyt ja olemme miettineet myös syventävissä opinnoissa todellisten yrittäjämäisten tilausprojektien mukaan tuomista opetukseen, koska joidenkin oppilaiden osaamistaso on niin korkea, että he toivovat lisää haasteita, omia todellisia projekteja opiskeluun esim. pelisuunnittelussa.

Kosketus aitoon materiaaliin ja käsillä tekemiseen kiinnostaa myös lapsia ja nuoria entistä enemmän tässä hektisessä some, whatsapp, snapchat, instagaram ja ask.fm online maailmassa. Halutaan myös työskennellä rauhassa ja keskittyneesti ilman mitään laitteita ja olla vuoropuhelussa vain itsensä ja omien ajatustensa ja tunteidensa kanssa. Tutkailla omaa identiteettiä ja pohtia kuka juuri minä olen ja mitä minä haluan ja tunnen? Jatkuva online tiedon tulva tekee lapsista ja nuorista levottomia ja keskittyminen on vaikeata. Kuvikselle on tilaus tässä ajassa.

Kuvataideopettajat ovat tehneet hienoa työtä kouluissa aina ja ilman laajaa yleissivistävissä kouluissa tapahtuvaa kuvataidekasvatusta kuvataiteen näin laaja suosio valtakunnallisesti ei olisi mahdollista, koska koulu tavoittaa kaikki lapset ja nuoret. Opetustunteja on vaan liian vähän. Laajan oppimäärän kuvataiteen perusopetus on hienosti täydentänyt ja syventänyt tätä. Kouluissa tapahtuva kuvataidepainotteinen iltapäivä-ja aamupäivätoiminta on erittäin tärkeätä, mutta se ei koskaan voi korvata laajan oppimäärän kuvataiteen perusopetusta. Kuvataiteesta ei saa tulla vaan kivaa puuhastelua, sillä täytyy olla myös itseisarvo ja ymmärrys, että harjaantuminen ja kehittyminen vaativat pitkäjänteistä työtä ja harjoittelua rauhassa ja kiireettömästi ja ammattitaitoista kuvataideopettajien ohjausta sekä ajanmukaiset ja laadukkaat materialit ja viihtyisät ja inspiroivat oppimisympäristöt. Se on myös oppilaalle pitkäjänteinen henkisen kasvun ja kypsymisen prosessi yhdessä saman henkisten lasten ja nuorten kanssa. Ryhmän tuki ja kannattelu on tärkeä. Minkä tahansa taiteen alan syventäminen sisältää myös hetkiä, jolloin tekeminen ei ole niin kivaa, mutta päästäkseen asiassa pintaa syvemmällä täytyy uskaltautua myös epämukavuusalueelle, sitoutua tunneilla käymiseen ja oppimisprosesseihin eri vaiheineen pettymyksineen ja uusine nousuineen, eikä tyytyä vain pintaraapaisuun. Annammehan myös kipinän, sysäyksen ja pohjan tulevaisuuden taide, -muotoilu-, arkkitehtuuri-ja media-alan korkeakoulu- ja ammatillisiin opintoihin hakeutuville.

Meidän päättötyöntekijät tietävät tämän, koska he ovat opiskelleet koulussamme 10–15 vuotta. Monet ovat aloittaneet opintonsa 5-vuotiaana. itse pohdin sitä, että mitä valmiuksia nämä päättötyöntekijät ovat saaneet meiltä tulevaisuuden elämäänsä ja minkälaista oppimista ja osaamista tarvitaan tulevaisuuden kuvataidekoulussa ja työelämässä, kun elämme muutenkin haastavia aikoja. Moni ennen paikallinen ilmiö on nyt globaali, puhutaan sitten kilpailusta, työelämästä, tiedon saatavuudesta tai vaikkapa tasa-arvosta tai eriarvoisuudesta. Työelämä on murroksessa: keskiluokkainen työ vähenee, ja paine itsensä työllistämisen lisääntyy.
Teknologinen kehitys ja digitalisaatio muuttavat ja haastavat kiihtyvässä tahdissa sekä työtä että koulutusta – ajatellaanpa nyt sitten robotisaatiota, oppimateriaalien muotoja, tiedon jakamisen mahdollisuuksia ja oppimispaikkoja. Maailma monimutkaistuu ja moniarvoistuu. Turvapaikan hakijoiden määrä lisääntyy. Mutkistunut maailma tekee päätöksenteosta vaikeampaa. Ainoa tapa selviytyä alati nopeammin muuttuvassa maailmassa on oppia oppimaan ja oppia ja kehittyä läpi elämän. Ihanteellinen kuviskoulu olisi sellainen, jossa tuetaan jokaista lasta ja nuorta löytämään hänen omat vahvuutensa, meillä ei ole varaa hukata yhtäkään lasta ja nuorta.

Miten saada jokainen lapsi ja nuori innostumaan jostain? ja tätä kautta voimaan hyvin ja kokemaan elämänsä tarkoituksenmukaiseksi. Taide ja kulttuuritoiminta vaikuttavat hyvinvointiin ja terveyteen, lisäämällä jopa elinvuosia. Kulttuurin ja taiteen avulla voi kaiken ikäisenä nauttia arjen estetiikasta, toteuttaa itseään ja keskittyä mielihyvää tuottaviin asioihin. Näiden harrastaminen opettaa myös sietämään keskeneräisyyttä ja tarttumaan hetkeen. Yhdessä toimiminen ryhmän jäsenenä lisää yhteisöllisyyttä, osallisuutta, sallivuutta, välittämistä ja vahvistaa luottamusta ja vähentää yksinäisyyttä. Taide tekee ihmisen luovemmaksi, iloisemmaksi ja aktiivisemmaksi.

Tulevaisuuden opettajat ovat valmentajia ja ohjaajia. Opettajia ja mentoreita löytyy myös opettajakunnan ulkopuolelta. Oppiminen nousee opettamisen ohi keskiöön. Oppimisympäristö laajenee koulun ja oppilaitosten seinien ulkopuolelle. Oppiminen tapahtuu entistä enemmän ilmiöpohjaisesti todellisissa ympäristöissä. Paikallisella tasolla tämä voi näkyä vaikkapa oppimiskylinä ja tiivistyneenä yhteistyönä, jossa yrittäjät, erilaiset kuntapalvelut, järjestöt, taitelijat ja oppilaitokset kohtaavat. Oppimisesta tulee kokeilevaa. Oppiminen on yhteisöllistä ja avointa. Kuviksenkin pitää hengittä monimutkaista maailmaa joustavasti hyödyntäen uusia ratkaisuja, mutta säilyttää myös vanhat pysyvät ja toimivat ratkaisut, kuten kosketus aitoihin materiaaleihin ja käsillä tekemiseen. Se on erittäin arvokasta tässä ajassa. Mehän koulutamme tulevaisuuden taidealan tekijöitä ja taidealahan ja taidealan ihmiset ovat vielä monessa edelläkävijöitä ja ovat myös ennustamassa tulevaisuuden trendejä.

Yhdessä lasten-ja nuorten kanssa

Perjantai 6.4.2012 klo 14.11 - Maritta Poijärvi