Mitä taide on opettanut minulle?

Sunnuntai 26.6.2016 - Maritta Poijärvi

Mitä taide on opettanut minulle?

Pysähdyin pohtimaan, mitä taide on opettanut minulle ja teille hyvät kuvislaiset päättötyöntekijät, jotka olette opiskelleet kuvataidekoulusssa jopa 10-15 vuotta, lukiessani päättötyöntekijän Anna Rukko blogia, jossa hän kertoo omasta päättötyöstään seuraavaa: "Teokseni kantava ajatus on: "Jokaisella ihmisellä on kasvot ja jokaisella ihmisellä on oma tarinansa, mutta kun ihmisiä on paljon, yksilö helposti katoaa. Kasvot ovat kuitenkin vielä erotettavissa, kun oikein tarkasti katsoo. Minä haluan tulla nähdyksi, kuulluksi ja huomioiduksi yksilönä ja niin varmasti jokainen muukin ihminen ulkonäköön, rotuun, ikään, sukupuoleen ja väriin katsomatta."
Omat ajatuksen taiteen merkityksestä ja opetuksesta elämässäni ovat saman suuntaiset.
Jo nuorena 13-vuotiaana päättäväisenä teininä tiesin, että haluan työskennellä jollakin tavalla kuvataiteen parissa.
Taide on aina ollut minulle tapa olla olemassa, pohtia ja tutkailla omaa itseäni, tunteitani ja maailmaa, nauttia kauniista ja saavuttamattomistakin asioista, lupa haaveilla ja unelmoida, lupa olla omanlainen, se on aina ollut uskollinen sisälläni oleva osa minua, johon voin tukeutua aina kun tarvitsin lohtua, voimaa ja energiaa. Taide on ollut minulle myös fyysinen ja kokonaisvaltainen prosessi. Kosketus erilaisiin materiaaleihin ja väreihin on aina puhutellut minua.
Olen aina halunnut jotain enemmän kuin tavallinen harmaa arki. Olen halunnut irtiottoja arjesta. Janoan kauneutta kaikessa: sisustuksessa, pukeutumisessa, ympäristössä, rakennuksissa, esineissä, ihmisissä, luonnossa jne. Maailma ilman taidetta olisi minulle mahdottomuus. 
Taide on aina valanut minuun rohkeutta ja uskoa jopa mahdottomaankin. Taide on usein herkistänyt minut kyyneliin ja saanut minut nauramaan. Olen aina ollut idealisti ja uskonut ihmisten hyvyyteen ja inhimillisyyteen. Uskon taiteen voimaan vankkumattomasti. Taide voi olla parhaimmillaan yhteiskunnan muutosvoima ja maailman parantaja, piilevien merkitysten ja kysymysten avaaja, rajojen rikkoja, kyseenalaistaja, yhteisöllistäjä ja ajatusten herättäjä ja ilon ja naurunkin tuoja, jopa eliniän lisääjäkin ja hyvinvoinnin tuottaja.
Minulle taide on opettanut sisua ja sinnikkyyttä ja että oppiminen ei pääty koskaan. Se on elämän mittainen matka. Taide on opettanut, että on osattava olla sekä ylpeä että nöyrä: ylpeä siitä mitä tekee, mutta nöyrä sen suhteen, että et koskaan oikein ole perillä maalissa. Aina voi kasvaa ja kehittyä paremmaksi taiteilijaksi ja ihmiseksi.
Minulle taide on edelleen kaikkea tätä, vaikken juuri nyt tee aktiivisesti taidetta, taide asuu minussa ja käy vuoropuhelua päivittäin ideoiden ja suunnitelmien merkeissä ja se auttaa minua ymmärtämään ja pääsemään samalle kartalle teidän nuorten kanssa, kun tarkastellaaan teidän töitä ja työskentelyä. Odotan tulevan viikonlopun päättötyöseminaaria, kun pääsen kuulemaan kaikkien teidän ainutlaatuiset tarinat teosten takaa. Se on minulle vuoden tähtihetki.
Toivon, että kuvataidekoulun aika on yhtä voimakkaasti juurruttanut taiteen myös Teidän kaikkien päättötyöntekijöiden sydämiin.
Kuvataide ja taide ylipäätänsä on ikuinen ystävänne ja mukana kaikkialla missä kuljette. Olette saaneet hienoimman henkisen, kulttuurisen ja sivistyksellisen pääoman. Olette saaneet taiteen moninaiset rikkaudet. Vanhempanne ovat olleet kaukaa viisaita, kun ovat pienenä saattaneet teidät taiteen kiehtovaan maailmaan. Taide on paras lahja elämään. Kiitokset heille.
”Todellinen menestys syntyy siitä, että uskaltaa herättää tunteita. Kun yksi rakastaa ja toinen ei, tiedät että olet onnistunut koskettamaan ihmisiä.” -Minna Parikka
Onnea näyttelyyn,
Olette upeita nuoria!

Kuvataideharrastus ja henkisestii vahvat nuoret

Sunnuntai 26.6.2016 - Maritta Poijärvi

Kuvataideharrastus ja henkinen kantti/vahvuus

Lapset-ja nuoret ovat meille kaikkein tärkeintä ja arvokkainta. Olette fantastisia ja erityislaatuisia ja täynnä mahdollisuuksia. Olen onnellinen ja ylpeä teistä kaikista. Elämä on ihmeellistä, maagista, iloista ja yllättävää.

Toivon, että kuvataiteen harrastus on vahvistanut Teidän ainutlaatuista yksilöllisyyttänne ja valanut teille rohkeutta uskoa omiin unelmiinne ja halua suunnata tavoitteenne kohti valoisaa tulevaisuutta joko kiehtovan kuvataiteen parissa ammattilaisena tai iloisena ja onnellisena harrastajana, molemmat yhtä arvokkaita. Taideharrastus on vanhemmiltanne viisas lahja ja iloa ja elämyksiä tuottava rikastuttaja arjen haasteisiin aina ja kaikkialla. Kuvataiteen harrastus lisää myös hyvinvointia ja onnellisuutta ja nämä taas lisäävät jopa elinvuosia tutkitusti. Toivottavasti kuvis on avannut teille kauneuden ja taiteen kaikki rikkaudet, säilyttäkää herkkyys huomata kauneutta kaikkialla ympärillänne ja uskaltakaa olla myös kriittisiä. Näin asiat kehittyvät ja menevät eteenpäin. Tässä ajassa tarvitaan visuaalisen maailman monilukutaitoa. Kuvikselle on tilaus tässä ajassa.

Toivottavasti kuvis on kasvattanut Teistä henkisesti vahvoja. ihmisiä, 5 pointtia, jotka osaavat:
1. Käyttää rakkautta ja intohimoa kuvataiteeseen voimana.
Kaikille tulee eteen vaikeita ja pelottavia asioita, joista on pakko selvitä. Henkisesti vahva, rakastettu ja itseään rakastava näkee paremmin voimansa selvitä niistä. Voimaksi muuttunut rakkaus on se on mitä vain elämässä saamaasi hyvää, joka on tehnyt sinusta henkisesti vahvan. Rakkaus antaa voimaa, joka tekee rohkeaksi. Se saa haluamaan omanlaista elämistä enemmän kuin olemista.

2. Keskity siihen, mihin voit vaikuttaa. Anna muiden asioiden olla.
Henkisesti vahvan katse kohdistuu siihen, mikä voi olla mahdollista ja mihin voi jotain vaikuttaa. Ei siihen, mille emme voi mitään.
Henkisesti vahvat eivät odota hyvän onnen osumista kohdalle tai valita huonoa onneaan. He tekevät asioille sen, minkä voivat juuri nyt. He käyttävät voimiaan ja taitojaan siihen, mitä pitävät arvokkaana.

3. Pyri toimimaan myönteisesti ja rakentavasti
Henkisesti vahva on oppinut lopettamaan valittamisen ja päättänyt ruokkia kiitollisuutta. Epätoivon ja hankaluudet hän pyrkii voittamaan myönteisyydellä. Hän keskittyy siihen, mikä elämässä on arvokasta ja hyvää.
Tällaiset ihmiset luovat myös muille uskoa onnistumiseen. Asiat alkavat tapahtua.

4. Ole sitkeä ja johdonmukainen.
Henkinen vahvuus ei tarkoita vain sitä, miten suhtaudut vaikeisiin tilanteisiin. Sitä koetellaan myös päivittäin arjessa.
Henkisesti vahva osaa kontrolloida ajatuksiaan ja tekojaan. Hän ei päästä itseään helpolla vaan osoittaa olevansa uskollinen itselleen, vaikka ei aina tekisi mieli. Jos luovutat yhä uudestaan, et saavuta sitä mitä tavoittelet.
Uskollisuutta itselle kannattaa treenata, sillä vahvuus ei aina tule synnyin lahjana.

5. Toimii uskoen, että hänen tekonsa merkitsevät.
Henkisesti vahva näkee itsensä ihmisenä, joka voi muuttaa maailmaa, pienilläkin asioilla. Tärkeintä ei ole, mitä on jo saavuttanut tai millainen ihminen on. Tärkeämpää on se, mitä voimme saada ominaisuuksillamme aikaan.
Henkisesti vahva haluaa olla merkityksellinen tässä maailmassa. Hän haluaa elää siten, että voi kokea olevansa ylpeä itsestään.

On ollut suuri rikkaus tutustua teihin innostaviin nuoriin. Haluan olla aina rinnallanne seuraamassa, mitä kaikkea myönteistä teidän elämässänne tuleekaan tapahtumaan.

"Nuoruus on onnellinen, koska se pystyy näkemään kauneuden. Se kuka säilyttää kauneuden näkemisen taidon ei koskaan vanhene."
— Franz Kafka

Pienille taiteilijoille yli 5v.

Sunnuntai 26.6.2016 - Maritta Poijärvi

Pienet taiteilijat

Mitä lasten kuvataidekasvatus antaa ja opettaaa teille?

Mitä lapsen innostus ja oppimisen ilo synnyttää teissä?

Miten juuri sinä innostuit lapsena tutkimaan ja ihmettelemään asioita niin, että menetit ajan tajun ja unohdit syödä ja nukkua, sitä kutsutaan muuten flow- ilmiöksi. Miltä se tuntui? Kuka kannusti, näki, tuki ja arvosti sinua? Kuinka voisit tavoittaa sen tunteen vielä aikuisenakin? Säilyttää uteliaisuuden ja innostuksen? Kuinka sinä voisit nähdä lapsen parhaan ja hyvän ja asettua vuoropuheluun hänen kanssaan taiteen äärellä kiireettömästi ja rauhassa? Kuinka me kaikki aikuiset voisimme tukea ja kannustaa jokaista lasta rohkeasti kokeilemaan ja yrittämään parhaansa, pelkäämättä epäonnistumista. Miten voisimme tukea lapsen onnistumisia ja vahvuuksia? Jokaisella lapsella on niitä.

Esillä oleva näyttely Kuvittelen ja huvittelen tuo esiin lapsien ajatuksia löytöretkistä

Parhaillaan käynnissä oleva lukuvuoden teema Espoon kuvataidekoulussa on ollut ”löytöretki”. Oppilaat ovat tehneet löytöretkiä taidehistoriaan, väriin, luontoon, hyönteisten maailmaan ja vielä moneen muuhun. ”Näyttelyn nimellä haluamme kuvata lasten kuvataidekasvatuksen keskeisiä periaatteita; yhdessä ihmettelyä, kuvittelua sekä tärkeää tekemisen ja oppimisen iloa. Löytöretkillä on sovellettu tutkivan oppimisen metodiikkaa. näyttelyssä on esillä n. 1000 lapsen teokset ympäri Espoota, kaikista meidän opetuspisteistä.
Lapset ovat lukuvuoden aikana tutustuneet taidemuseoihin sekä rakentaneet omia pienoismuseoita ja pienoismalleja. Lisäksi he ovat tehneet havaintoja sateenkaarista, revontulista ja auringonlaskuista. Mukaan on mahtunut paljon muutakin, kuten laboratorioleikkejä väreillä ja muilla materiaaleilla sekä pienten ötököiden tutkimista suurennuslasilla. Jutelkaa ja haastatelkaa pieniä taiteilijoita.

He ovat parhaita asiantuntijoita kertomaan omista töistään ja niiden takana olevista ajatuksista ja tekotavoista. Luovassa prosessissa ensin tulee ajatus/idea ja sille valitaan kuvallinen toteutustapa. Toteutustapojen/tekniikoiden harjoittelu vaatii työtä ja uudelleen ja uudelleen yrittämistä ennen kuin ajatus/idea saa hahmonsa. Töiden esille laittaminen on kappale jokaisen taiteilijan sisäistä maailmaa, joka on nyt teidän kaikkien nähtävänä. Ollaan ihmeen äärellä jossa yhdistyy mielikuvitus/fantasia, realiteetti, yksilön ja yhteisön kohtaaminen, vuoropuhelu.

Onnea näyttelyyn, Olen ylpeä juuri sinusta, keskity siihen mitä rakastat ja joka tekee juuri sinulle hyvää. Tutki itseäsi ja löydä ne asiat, jotka sytyttävät ja joille palat, innostu elämästä ja siitä mistä pidät esim.kuviksesta.
Ole itseäsi kohtaan lempeä ja keskity siihen, mikä sinussa on hienoa. Sinusta löytyy paljon sellaista, mistä voit olla ylpeä ja onnellinen. Ajattele kaikkea sitä usein.

Kuvataideharrastus vaatii motivaatiota ja sinnikkyyttä

Tiistai 17.5.2016 - Maritta Poijärvi

“Elämme maailmassa, jossa ammattitaito on yhä enemmän kiinni omasta harrastuneisuudesta. Oman osaamisen ylläpito perustuu oman alan intohimoiseen seuraamiseen ja uusien kykyjen omaksumiseen ennen kuin oppilaitos tai työnantaja on niistä kuullutkaan.” Neogamesin politiikka-analyytikko Jari-Pekka Kaleva

Miten löytää ja sytyttää jokaisen intohimo johonkin? Miten kaivaa esiin vahvuudet ja tukea ja vahvistaa niitä läpi koko elämän ajan? Miten oppia toimimaan yhdessä ja yhteisöllisesti arvostaen erilaisuutta? Miten vahvistaa keskustelu -ja vuorovaikutustaitoja ja empatiaa kuviksessa?
Miten oppia oppimaan ja välittämään toisista?

Koulutuskentällä ollaan muutoksen myllerryksessä, koulutuksesta keskustellaan erilaisissa tulevaisuuden foorumeissa, mediassa, blogeissa ja somessa. Uusia opetussuunnitelmia on työstetty ja taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita työstetään parhaillaan, kaikkien oppilaidemme koteihin on lähetetty kysely, jossa voi pohtia tulevaisuuden taiteen perusopetusta, mitä siltä toivotaan ja odotetaan? Uudet opetussuunnitelmat pyritään ottamaan käyttöön elokuussa 2018.

Tänä keväänä 2016 liki 120 000 koululaista kertoi kiinnostuksestaan taiteen, kulttuurin ja liikunnan harrastamiseen harrastetunneilla kouluissa. Tulosten mukaan peruskoululaisilla on paljon ja monialaista kiinnostusta taiteen ja liikunnan harrastamiseen. Espoossa kyselyyn vastasi 4733 lasta ja nuorta 1-10 luokkalaista. Enemmistö koululaisista toivoi lisää harrastetunteja ja mahdollisuuksia käyttää koulun tiloja ja välineitä omatoimiseen harrastamiseen. Kysely on osa hallitusohjelman kärkihanketta. Parannetaan taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta.
Taiteessa ja kulttuurissa koululaisia kiinnostivat parkour, street, showdance ja muut tanssimuodot, musiikki, valokuvaus, elokuva ja animaatio, kuvataide, media- ja videotaide sekä kädentaidot. Tyttöjä kiinnosti erityisesti valokuvaus, tanssi, musiikki ja kuvataide. Poikia puolestaan parkour, elokuva ja animaatio, media- ja videotaide sekä kulttuuriperintö. Kyselyssä ilmeni myös, että omatoimista harrastamista kaivataan lisää.

Oppilaat toivoivat lisää ohjattuja harrastetunteja koulupäivän jälkeen (58 %) ja oppituntien väliin (51 %). Oppilaista 63 % haluaisi käyttää koulujen tiloja ja välineitä kavereiden kanssa harrastamiseen myös ilman ohjaajaa. Oppilaiden vapaamuotoiset kommentit koskivat mm. hyvää tunnelmaa, mukavia ohjaajia ja tekemisen vapaaehtoisuutta harrastetunneilla.

Kyselyssä kysyttiin myös, mitä koululaiset harrastavat tai ovat harrastaneet kouluvuosien aikana. Suosituimpia harrastuksia koulussa tai koulun ulkopuolella ovat soittaminen, kuvataide, tanssi ja kädentaidot. Liikunnan puolella harrastetaan eniten palloilulajeja, jää- ja lumilajeja sekä uintia.
Näin laajamittainen kysely antaa myös kuvataidekoululle erittäin hyvän katsauksen lasten ja nuorten ajatuksista tällä hetkellä kuvataiteen harrastuksen suhteen. Olemme itse tehneet myös virvatuli- itsearviointi kyselyn nimenomaan syventäviä opintoja/työpajoja valitseville oppilaille sekä jakso-oppilaille.
On hienoa huomata, että kuvis kiinnostaa todella laajasti lapsia ja nuoria ja että olemme kehittäneet toimintaamme juuri oikeaan suuntaa. Olemme löytöretkeilleet tutkivan oppimisen metodiikalla. Olemme harjoitelleet yhdessä oppimista oppilaiden sekä koko työyhteisön kanssa siirtyessämme tiimiorganisaatioon tammikuussa 2016. Olemme lisänneet kouluissa tapahtuvaa kuvataidepainotteista iltapäivätoimintaa ja lisäämme edelleen kärkihankkeen puitteissa. Olemme kehittäneet pienten lasten pedagogikkaa valtakunnallisen Saga-hankkeen merkeissä yhteistyössä päiväkotien kanssa. Olemme kehittäneet digitaalista opetusta vielä monipuolisemmaksi ja pilotoineet uutena design & teknologia käsityön taiteen perusopetuksena, olemme kehittäneet yhteistyötä Aalto yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun muotoilun laitoksen kanssa sekä Otaniemen ostarin kehittämisen kanssa. Emme ole unohtaneet myöskään perinteisten kuvataiteen opintojen kehittämistä. Piirustus ja maalaus on edelleen suosituin työpaja syventävissä opinnoissa, keramiikka, tekstiilisuunnittelu ja -taide pitävät myös hyvin pintansa vuodesta toiseen, fashion shopin, muodin, valokuvauksen ja blogien kiinnostus on lisääntynyt ja olemme miettineet myös syventävissä opinnoissa todellisten yrittäjämäisten tilausprojektien mukaan tuomista opetukseen, koska joidenkin oppilaiden osaamistaso on niin korkea, että he toivovat lisää haasteita, omia todellisia projekteja opiskeluun esim. pelisuunnittelussa.

Kosketus aitoon materiaaliin ja käsillä tekemiseen kiinnostaa myös lapsia ja nuoria entistä enemmän tässä hektisessä some, whatsapp, snapchat, instagaram ja ask.fm online maailmassa. Halutaan myös työskennellä rauhassa ja keskittyneesti ilman mitään laitteita ja olla vuoropuhelussa vain itsensä ja omien ajatustensa ja tunteidensa kanssa. Tutkailla omaa identiteettiä ja pohtia kuka juuri minä olen ja mitä minä haluan ja tunnen? Jatkuva online tiedon tulva tekee lapsista ja nuorista levottomia ja keskittyminen on vaikeata. Kuvikselle on tilaus tässä ajassa.

Kuvataideopettajat ovat tehneet hienoa työtä kouluissa aina ja ilman laajaa yleissivistävissä kouluissa tapahtuvaa kuvataidekasvatusta kuvataiteen näin laaja suosio valtakunnallisesti ei olisi mahdollista, koska koulu tavoittaa kaikki lapset ja nuoret. Opetustunteja on vaan liian vähän. Laajan oppimäärän kuvataiteen perusopetus on hienosti täydentänyt ja syventänyt tätä. Kouluissa tapahtuva kuvataidepainotteinen iltapäivä-ja aamupäivätoiminta on erittäin tärkeätä, mutta se ei koskaan voi korvata laajan oppimäärän kuvataiteen perusopetusta. Kuvataiteesta ei saa tulla vaan kivaa puuhastelua, sillä täytyy olla myös itseisarvo ja ymmärrys, että harjaantuminen ja kehittyminen vaativat pitkäjänteistä työtä ja harjoittelua rauhassa ja kiireettömästi ja ammattitaitoista kuvataideopettajien ohjausta sekä ajanmukaiset ja laadukkaat materialit ja viihtyisät ja inspiroivat oppimisympäristöt. Se on myös oppilaalle pitkäjänteinen henkisen kasvun ja kypsymisen prosessi yhdessä saman henkisten lasten ja nuorten kanssa. Ryhmän tuki ja kannattelu on tärkeä. Minkä tahansa taiteen alan syventäminen sisältää myös hetkiä, jolloin tekeminen ei ole niin kivaa, mutta päästäkseen asiassa pintaa syvemmällä täytyy uskaltautua myös epämukavuusalueelle, sitoutua tunneilla käymiseen ja oppimisprosesseihin eri vaiheineen pettymyksineen ja uusine nousuineen, eikä tyytyä vain pintaraapaisuun. Annammehan myös kipinän, sysäyksen ja pohjan tulevaisuuden taide, -muotoilu-, arkkitehtuuri-ja media-alan korkeakoulu- ja ammatillisiin opintoihin hakeutuville.

Meidän päättötyöntekijät tietävät tämän, koska he ovat opiskelleet koulussamme 10–15 vuotta. Monet ovat aloittaneet opintonsa 5-vuotiaana. itse pohdin sitä, että mitä valmiuksia nämä päättötyöntekijät ovat saaneet meiltä tulevaisuuden elämäänsä ja minkälaista oppimista ja osaamista tarvitaan tulevaisuuden kuvataidekoulussa ja työelämässä, kun elämme muutenkin haastavia aikoja. Moni ennen paikallinen ilmiö on nyt globaali, puhutaan sitten kilpailusta, työelämästä, tiedon saatavuudesta tai vaikkapa tasa-arvosta tai eriarvoisuudesta. Työelämä on murroksessa: keskiluokkainen työ vähenee, ja paine itsensä työllistämisen lisääntyy.
Teknologinen kehitys ja digitalisaatio muuttavat ja haastavat kiihtyvässä tahdissa sekä työtä että koulutusta – ajatellaanpa nyt sitten robotisaatiota, oppimateriaalien muotoja, tiedon jakamisen mahdollisuuksia ja oppimispaikkoja. Maailma monimutkaistuu ja moniarvoistuu. Turvapaikan hakijoiden määrä lisääntyy. Mutkistunut maailma tekee päätöksenteosta vaikeampaa. Ainoa tapa selviytyä alati nopeammin muuttuvassa maailmassa on oppia oppimaan ja oppia ja kehittyä läpi elämän. Ihanteellinen kuviskoulu olisi sellainen, jossa tuetaan jokaista lasta ja nuorta löytämään hänen omat vahvuutensa, meillä ei ole varaa hukata yhtäkään lasta ja nuorta.

Miten saada jokainen lapsi ja nuori innostumaan jostain? ja tätä kautta voimaan hyvin ja kokemaan elämänsä tarkoituksenmukaiseksi. Taide ja kulttuuritoiminta vaikuttavat hyvinvointiin ja terveyteen, lisäämällä jopa elinvuosia. Kulttuurin ja taiteen avulla voi kaiken ikäisenä nauttia arjen estetiikasta, toteuttaa itseään ja keskittyä mielihyvää tuottaviin asioihin. Näiden harrastaminen opettaa myös sietämään keskeneräisyyttä ja tarttumaan hetkeen. Yhdessä toimiminen ryhmän jäsenenä lisää yhteisöllisyyttä, osallisuutta, sallivuutta, välittämistä ja vahvistaa luottamusta ja vähentää yksinäisyyttä. Taide tekee ihmisen luovemmaksi, iloisemmaksi ja aktiivisemmaksi.

Tulevaisuuden opettajat ovat valmentajia ja ohjaajia. Opettajia ja mentoreita löytyy myös opettajakunnan ulkopuolelta. Oppiminen nousee opettamisen ohi keskiöön. Oppimisympäristö laajenee koulun ja oppilaitosten seinien ulkopuolelle. Oppiminen tapahtuu entistä enemmän ilmiöpohjaisesti todellisissa ympäristöissä. Paikallisella tasolla tämä voi näkyä vaikkapa oppimiskylinä ja tiivistyneenä yhteistyönä, jossa yrittäjät, erilaiset kuntapalvelut, järjestöt, taitelijat ja oppilaitokset kohtaavat. Oppimisesta tulee kokeilevaa. Oppiminen on yhteisöllistä ja avointa. Kuviksenkin pitää hengittä monimutkaista maailmaa joustavasti hyödyntäen uusia ratkaisuja, mutta säilyttää myös vanhat pysyvät ja toimivat ratkaisut, kuten kosketus aitoihin materiaaleihin ja käsillä tekemiseen. Se on erittäin arvokasta tässä ajassa. Mehän koulutamme tulevaisuuden taidealan tekijöitä ja taidealahan ja taidealan ihmiset ovat vielä monessa edelläkävijöitä ja ovat myös ennustamassa tulevaisuuden trendejä.

Rakastunut kuvikseen, onnistumisia ja yhdessäoloa

Maanantai 13.5.2013 - Maritta Poijärvi

Olen miettinyt paljon kuluvan vuoden aikana asioita.

Mikä saa näin valtavan hakijamäärän vuodesta toiseen hakemaan kuvikseen. Mitkä asiat saavat lapsen ja nuoren syttymään kuviksesta. Mikä on se juttu, joka koukuttaa lapsen ja nuoren tulemaan viikottain innokkaana 2-4 tunniksi kuvikseen jopa kolmentoista vuoden ajaksi. Mikä on kuviksen ainutlaatuisuus muiden harrastusten joukossa. Tässä muutamia kuvislaisten ajatuksia  asiasta:

Kuvikseen on kiva tulla, kuvis on helppo aloittaa, se ei vaadi mitään ennakkovalmistautumista, välineet saa kuvikselta. Kuviksessa on aikaa rauhoittua omien ajatusten kanssa, tutustua samanhenkisiin lapsiin ja nuoriin, käydä filosofisia keskusteluja ajankohtaisista aiheista, oppia mielenkiintoisia asioita taiteesta ja taidehistoriasta, pohtia kuvataiteen ja nykytaiteen ajankohtaisia ilmiöitä, tulla nähdyksi ja kuulluksi pienessä ryhmässä, on tilaa käsitellä omia tunteita, tutkia ja ihmetellä asioita, suunnitella, kokeilla, unelmoida ja oppia monia uusia kuvataiteen tekniikoita ja menetelmiä.

Kuviksessa jokainen saa olla ainutlaatuinen, juuri sellainen kuin on, opitaan hyväksymään ja ymmärtämään erilaisuutta, opitaan keskustelemaan arvostavasti toisten taideteoksista. Osataan nauraa ja iloita harrastamisesta. Vaikka kuvataiteen harrastuskin on tavoitteellista tasolta toiselle etenevää, on pyritty siihen että opetuksessa säilyisi luomisen ja tekemisen ilo. Haluamme kuitenkin tarjota parhaat kehittymismahdollisuudet ja edellytykset kuvataiteen alalla niille jotka haaveilevat jonkin kuvataiteen alan jatko-opinnoista.
Koetaan onnistumisen tunteita, kun saadaan jokin pitkä projekti valmiiksi. Haasteet oppimisessa lisäävät motivaatiota. Lapset kaipaavat vaikeitakin asioita ja haasteita, muuten motivaatio ei säily.

Toivottavasti kuvataiteesta on muodostunut myös Sinulle elämän mittainen rakkaussuhde, joka antaa iloa, lohduttaa, voimauttaa, auttaa herkistymään toisen ihmisen asemaan, lisää uteliaisuutta, rohkaisee elämän eri vaiheissa.  Opettaa suhtautumaan myös kriittisesti. Taideteoksen luominen on aina tuntematon prosessi, alussa emme voi tietää mikä lopputulos tulee olemaan. Se on epävarmuuden sietoa ja rohkeutta sietää paineita. Taideteos taas on aina jonkinlainen kysymys? joka herättää halun tietää, vaatii eläytymistä, halua ottaa selville.

Kuvataidekoulun kulunut vuosi on ollut monien muutosten ja mahdollisuuksien vuosi. Olemme olleet monen uuden asian äärellä.

Taiteen perusopetus on siirtynyt kulttuurilautakunnan alta opetus ja varhaiskasvatuslautakunnan alle. Yhteistyötä ala ja yläkoulujen ja lukioiden kanssa lisätään, pohditaan kuvataiteen viemistä enemmän osaksi koulujen  iltapäivä - ja kerhotoimintaa. Mitä se käytännössä olisi, että kuvataiteen perusopetuksen oma ainutlaatuinen luonne kuitenkin säilyisi.

Espoossa aloitetaan syksyllä 2013 laajamittainen taiteen perusopetus varhaiskasvatuksessa. Eli taiteen perusopetuksen tunnit sijoitetaan osaksi päiväkodin arkea ja päiväohjelmaa.

Kuvataidekoulu käynnistää päiväkotiyhteistyön 6-vuotiaiden eskarilaisten kanssa yhdeksän eri päiväkodin kanssa, jotka ovat eri opetuspisteidemme läheisyydessä ympäri Espoota.

Entistä enemmän mietitään kuinka saataisiin mahdollisimman moni lapsi ja nuori osalliseksi kuvataidekasvatuksesta ja kuinka saavutetaan sellaisia lapsia ja nuoria joille ei ole itsestään selvää minkään asian harrastaminen. Miten kohdataan ja saavutetaan monikulttuuriset lapset ja nuoret. Kuinka tehdään avoimin mielin yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Ajatellen asioita lapsen ja nuorten tarpeiden näkökulmasta. Kuinka yhdessä saisimme kuvataidekasvatuksen toimimaan parhaiten lasta ja nuorta tukevasti.

Tässä kuvataiteella on erinomaiset mahdollisuudet olla mukana toteuttamassa näitä haasteita.

Kaikkien näiden organisointia koskevien muutosten keskellä tärkein asia on kuitenkin lapsi ja nuori itse. Miten kohtaamme hänet päivittäin ja kuinka pystymme tukemaan hänen kasvuaan kuvataiteen keinoin.

Olen miettinyt paljon lapsen ja aikuisen välistä vuorovaikutusta/dialogia niin itse vanhempana kuin kasvattajankin/ kuvataideopettajan/rehtorin  näkökulmasta. Miten kohtaamme ja näemme lapsen ja nuoren päivittäin.

Tutkimuksista se tiedetään, että kiitoksella kasvattaminen ja kunnioituksen kulttuuri toimivat; lapsi joka kohdataan empatialla, oppii empatiaa; nuori, jota kunnioitetaan, oppii kunnioittamaan. Kasvatus on ajan ja arvostuksen antamista, parhaansa yrittämistä, tukemista ja suojaamista. Miten kehumme ja kannustamme lasta ja nuorta kasvattajina. Varjelemmeko tarpeeksi sanoja: Olen ylpeä sinusta! Oletpa taitava! Onpa hieno! Kauniisti tehty! Hyvin suunniteltu!

Muistammeko kannustaa lasta ja nuorta kun hän yrittää parhaansa. Muistammeko rohkaista lasta ja nuorta, motivoida lasta ja nuorta omien ajatusten esiin tuomisessa ja omien kuvallisten ajatusten kehittämisessä. Kuvallisen työskentelyn ohjaaminen on herkkää ja hienovaraista tunteiden ja ajatusten aistimista ja vuoropuhelua lapsen ja nuoren kanssa. Välillä se vaatii hiljaa olemista ja olemista vain vieressä ja läsnä. On tärkeätä että opettaja ohjaa, mutta kunnioittaa lapsen ja nuoren omia näkemyksiä, silloin lapsi saa harrastuksesta positiivista voimaa ja energiaa.

Lapsen ja nuoren itsetuntoa on tärkeää vahvistaa ja kuvataide on tässä tärkeässä roolissa.  Samalla kun lapsi kasvaa, myös hänen itsetuntonsa rakentuu. Se muuttuu koko ajan. Siihen voi vaikuttaa joka päivä, joka hetki ja aina uudestaan. Se on oma ajatus omasta pärjäämisestä. Uskomus, oletus tai tunne siitä, millainen ja miten hyvä on, mihin pystyy, mitä haluaa, mitä osaa, ja mitä voi oppia. Siihen vaikuttavat kaikki ihmissuhteet, se palaute mitä toisilta saa – ympäristön kannustus, läsnäolo, tuki ja lohtu ovat tärkeitä.

Mitkä ovat kuvataidekoulun mahdollisuudet vahvistaa lasta ja nuorta kasvamaan ainutlaatuiseksi omaksi uljaaksi persoonakseen?

Positiivinen ilmapiiri kuvataidekoulussa tarkoittaa, että lapsi viihtyy kuviksessa ja kokee, että sinne on joka viikko kiva tulla ja että me huolehdimme ja välitämme hänestä. On tärkeätä muistuttaa itselleen niin vanhempana kuin kasvattajanakin että muistaisimme päivittäin nämä ihmisten välisen vuorovaikutuksen perusasiat, jotka pätevät niin perheissä kuin työyhteisöissäkin.

Muistaisimme Arvostaa lasta ja nuorta. Ihmiselle on tärkeää saada kokea olevansa merkittävä, tarpeellinen, kiinnostava ja arvostettu omana itsenään.  Osoittaa lapselle ja nuorelle, että juuri hän on kuuntelemisen ja tutustumisen arvoinen ihminen.   Nähdä lapsi  ja nuori. Kuunnella lasta ja nuorta. Kunnioittaa lasta ja nuorta.  Kohdella häntä vastuullisena, järkevänä ja arvokkaana olentona. Tutustua oikeasti  lapseen ja nuoreen. Olla kiinnostunut lapsesta ja nuoresta.  Keskustella hänen kanssaan. Tukea lasta ja nuorta yksilönä. Pyrkiä havainnoimaan jokaista lasta erikseen ja näkemään juuri hänen parhaat puolensa ja kykynsä. Tarjota lapselle mahdollisuuksia löytää omat vahvuutensa ja innostuksen kohteensa. Huomioida kaikkia lapsia yksilöinä. Tukea lapsia ja nuoria yhteisönä. Tukea lapsen ja nuoren liittymistä ryhmään ja edistää lasten keskinäistä yhteistoimintaa ja vuorovaikutusta. On tärkeää pitää huolta, että kaikki pystyvät työskentelemään kaikkien kanssa, oppivat tuntemaan toisensa ja arvostamaan toisiaan. Luoda hyvä ympäristö toiminnalle. myönteinen, hyväksyvä, turvallinen, empaattinen, innostava ja tasa-arvoa korostava ympäristö, jossa kaikki ovat yhtä tärkeitä. Pitää hauskaa lasten ja nuorten kanssa. Kun me viihdymme, myös lapsilla on hauskempaa. Osoittaa lapsille ja nuorille että,  me todella välitämme heistä ja hyväksymme heidät. Muistamme Iloita  onnistumisista yhdessä  lasten ja nuorten  kanssa.  Asettaa yhdessä haasteellisia, mutta toteuttavia tavoitteita ja nauttia niiden saavuttamisesta. Sallia epätäydellisyys itsellesi ja lapselle. Luottaa lapseen ja nuoreen.  Antaa aikaa lapselle ja nuorelle. Pitää myönteistä ja toiveikasta puhetta yllä koko ajan.

 Vahvan itsetunnon ja positiivisen minäkuvan muodostumiseen voi ja kannattaa vaikuttaa. Siksi on hyvä pysähtyä itsetunnon rakennusaineiden äärelle miettimään, mitä juuri minä voisin tehdä lapsen hyväksi hänen elämäänsä kannattelevana turvallisena aikuisena tai vanhempana.

 Onnittelen ja kiitän Teitä vanhempia ja huoltajia hyvän harrastuksen valinnasta.

Olkaa ylpeitä ja iloitkaa lapsistanne.

Yhdessä lasten-ja nuorten kanssa

Perjantai 6.4.2012 klo 14.11 - Maritta Poijärvi